Archive for September, 2006

Minä-minä-minä täällä hei!

September 30, 2006

In These Times -lehdessä on semi-kriittinen juttu YouTube in MeWorld videocastien luomasta maailmasta, jossa jokainen etsii epätoivoisesti kaksiminuuttistaan julkisuudessa. Juttua lukiessa on hyvä muistaa, että taustalla lienee huoli julkisen sfäärin muuttumisesta kaupalliseksi sfääriksi. Jenkkien demokratian ideaalimalli oli aikanaan kansankokous kunnantalolla (townhall meeting), jossa jokainen saattoi vaikuttaa yhteisiin asioihin. Ovatko netin keskustelupalstat jms. uusi suuri kunnantalo, jossa jokaisella on äänioikeus? Hmmm.

Fire next time…

September 22, 2006


Dear colleagues & co-students at University of Tampere, this is our 10 min of fame at SUD…

Informal learning does not exist!
… at least not as an supplement to the institutional sphere

inhibitors of “informal learning” (from Anne Bartlett-Bragg):
i) organisational’
ii) individual
iii) pedagogical
… +
iv) ideological
– ideology naturalizes the socially constructed patterns of behavior and ideas making them taken for granted and self-evident. The question is, who nowadays constructs ideologies and which are the ruling ideologies? — Formal education as an ideological state apparatus…

Foucault (The Masked Philosopher): ”I dream of a new age of curiosity. We have the technical means for it; the desire is there; the things to be known are infinite; the people who can employ themselves at this task exist. Why do we suffer? From too little: from channels that are too narrow, skimpy, quasi-monopolistic, insufficient. There is no point in adopting a protectionist attitude, to prevent “bad” information from invading and suffocating the “good.” Rather, we must multiply the paths and the possibilities of coming and goings.” — identity politics

Zizek (A cyberspace Lenin: why not): ”Today one is thus tempted to paraphrase Lenin’s well-known motto, ‘Socialism = electrification + the power of the soviets’: ‘Socialism = free access to internet + the power of the soviets.’” — transformative politics

– informal learning – is it a concept used in an ideological vacuum?

  • the contexts of learning… It’s all ideological…
  • ”formal learning with a human face” (the supplement argument)

– institutions of formal learning: are they public spaces?!?

  • ex. can you use a lecture hall for spontaneous teach-in?
  • can you have a wiki on the uni server and if you do, what ‘s the big deal?

– ”social software” — open collaborative content

  • where’s the social? How about collaboration, or co-operation?

– formal learning in an organisation – informal learning with an disorganisation
— ownership?

  • practical problems with gated and open parts of communication (financial vs educational contents)

— responsibility?

  • who is responsible for GNU/Linux, Apache, Wiki?
  • teacher vs students (Freire: Pedagogy of the Oppressed, student-teachers & teacher-students in a dialogue changing the world)

— planning phase vs teaching phase

  • who is actually learning? And for what?
  • self-directed vs group directed

— democracy

  • disorganisation: direct
  • organisation: representative (at best)

— recognising learning where and when it happens

  • disorganisation: must (‘you have to give what you got’)
  • organisation: measured, ”as if”-learning
  • A related question concers the relationship between certainty and uncertainty (see Jussi Silvonen’s blog entry–only in Finnish, sorry)

– unintended uses/contents

  • literacy: when you teach one, you get two! (Williams: On Television, bible – radical press)
  • over/dis/misinterpretation
  • reading the word/reading the world, changing the word/the world — supplementary or parallax views?

Comments after the presentation:

– how do you deal with the practical problems of social software platforms?
– it’s all ideological… so welcome to the desert of the real…
– the same problems in companies etc.
– in some professions like educating physicians, it’s necessary to have institutional frame for learning the right things vs voluntary fields of interests (like philosophy, or human and social sciences)

Blogit ja vastavirta

September 14, 2006

Luennolla Juha mainitsi, että blogi-ilmiöön liittyy vaihtoehtoisen tai vastavirta-median piirteitä. ZNetin-artikkelissa media-aktivisti Mickey Z kirjoittaa samasta asiasta, liittäen sen myös melankolian politiikaan:

With an innumerable amount of flashy, take-forever-to-load mainstream websites teeming with must-read items about pseudo-people like Paris Hilton, Tom Cruise, Bill O’Reilly, and Michael Moore…why do so many bother maintaining a blog that’s read by (maybe) 75 outcasts?
In some ways, blogs – an epigrammatic name that encompasses an ever-widening aggregation of personal websites dedicated to a fabulously broad range of subject matter – have replaced the dog-eared notebook into which we scribbled our deepest thoughts…shunning attention, fearing perhaps, we were alone.

Mickey Z näkee blogeille tilauksen käsityksiltään ja lähtökohdiltaan kapeutuvan valtamedian luoman klaustrofobian lievittäjänä:

Running parallel to the fads, trends, and crazes, the corporate media is an equally potent impetus for the proliferation of blogs. More specifically, it’s the shrinking limits of debate within the corporate-dominated elite media that have inspired many a blogger.

PBwiki

September 14, 2006

esim. näin: http://digil.pbwiki.com/ ja salasanahan oli …

Muitakin wikipalveluntarjoajia toki on. Ja jos on tekemässä *tiettyä* asiaa, on asianomainen wikipedia-artikkeli tai wiki-kirja mahdollinen. Wiki-alustoja on myös muiden mediamuotojen muokkaamiselle.

Opiskelusta

September 13, 2006

Lainataan tähän ajatusten kutittelijaksi kokonaisuudessaan Risto Niemi-Pynttärin blogimerkintä nimeltä “TÄMÄN BLOGIN KOMMENTOINNISTA SAAT 1 op”:

Opiskelusta maksetaan nykyään. Valuuttana on opintopiste jonka voi sitten vaihtaa rahaksi erilaisten kertoimien avulla. Tämä on osa laajempaa henkistä kapitalismia sillä “taloudellisen arvonmuodostuksen paikka on muuttunut. Se on siirtynyt kurijärjestelmin hallitusta tehtaasta kulttuurin laajempaan ja tilallisesti määrittymättömään todellisuuteen.” Sanoo Lazzarato.

Opiskelusta on tullut torpparin hommaa, taksvärkkiläisen päivätyötä isännälle. Ja sitten nämä vahat proffat ihmettelevät, että miksi opiskelijt ovat niin haluttomia eivätkä iloisin sydämin tee kaikenlaista ylimääräistä niin kuin ennen sivistysyliopiston aikaan.

Opiskelija on torppari, kaikki mikä on joskus tapahtunut palaa, luokkajako ja torpparitkin tulevat takaisin tässä maailmassa jossa kaikki on taloutta. Opiskelija se viljelee sarkojaan ja sivuaineitaan, maata jonka pitäisi kuulua hänelle itselleen. Hän on torppari, hän viljelee itseään tulevaisuuden työmarkkinoita varten.

Sitten isäntä pysähtyy pellon reunalle kieseissään, ja valittaa että vetämättömiä ja haluttomia ovat – ja nostaa gradut kyytiin ja vie punnittavaksi. Olikohan se vuonna 1984 kun henkisestä viljelystäkin tehtiin mitattava suure, opintoviikko. Pelkästään Orwellin vastaavan teoksen perusteella tuo vuosi olisi sopiva, koska sen jälkeen opiskelun periaate kääntyi päälaelleen.

Opiskelun periaate on, että jokaisen tulisi saada riittävä toimeentulo niin että voisi hankkia oppia ja sivistystä siltä alalta minkä kokee tärkeäksi. Opintopiste pakottaa päinvastaiseen logiikkaan. Opiskelijan on kerättävä uutterasti opintopiseitä saadakseen edes jonkinlaisen toimeentulon.

Näin oppimisesta tuli valuuttaa, ja on hirvittävän loogista se että parempaa toimeentuloa tavoitellaan siten että samasta työstä halutaa korkeampaa hintaa. Eli opiskelija haluaa enemmän opintopisteitä samasta työstä ja tämä tilanne aiheuttaa haluttomuutta.

Kurssikirjat wikeinä?

September 13, 2006

Yllätys, yllätys, Kalifornian kouluissa on pulaa oppikirjoista. Ongelma taitaa olla globaali, sillä Tampereen Tammelassa ja Togon Loméssa asiat ovat samalla mallilla. Näistä asioista kiinnostunut Tony Whitson ratkaisuksi wikipohjaisia oppikirjoja. Lue! tonywhitson.edublogs.org

Kurssin lukemistoa

September 12, 2006

Kurssin lukemistona 14.9.-28.9. R. Kupiaisen artikkeli Yhteistoiminnallinen lukutaito. Ilmestyy Aikuiskasvatus -lehdessä 3/2006. PDF-tiedosto (67 kt)

Blogit ja melankolian politiikka

September 5, 2006

Michael Keren on kirjoittanut kiinnostavan artikkelin blogien poliittisesta merkityksestä, Blogging and the Politics of Melancholy Canadian Journal of Communication -lehdessä. Blogien emansipatorinen, eli vapauttava merkitys, ei liity perinteiseen politiikka-käsitykseen ja sen informoituun ja tiedostavaan kansalaiseen, vaan omaelämäkerrallisen “itseilmaisun politiikkaan” ja sen vetäytyvään, osin subversiiviseen yksilöön. Melankolisuus tarkoittaa yhteiskunnan kieltämistä, marginaaleja ja sosiaalisesti määrittelemätöntä.

Keren nostaa melankolian politiikan moderniksi prototyypiksi Dostojevskin kellariloukon miehen:

“A modern prototype of the melancholic can be found in Dostoevsky’s Notes from Underground, whose protagonist forcefully represents the reversal of the rational, enlightened citizen. While that citizen is marked by a readiness to compromise with fellow beings and serve the community, Dostoevsky’s Underground Man feels total aversion toward other human beings and society. He lives his life in a corner, in a mouse hole, and knows that this is a form of existence a serious person could never aspire to change. He also knows that only fools can expect to avenge the punches they take from a hostile environment. Thus, he accepts his hyperconscious existence in the mouse hole: “There, in its nasty, stinking, underground home our insulted, crushed and ridiculed mouse promptly becomes absorbed in cold, malignant and, above all, everlasting spite” (Dostoevsky, 1960, p. 10).

Why is Underground Man writing the “notes”? Mainly because he is bored, he says. Anyone who found himself confined underground for 40 years would look for something to do. He does not wish to be hampered by any restrictions in compiling his notes; he just wishes to jot things down as he remembers them.

‘What precisely is my object in writing? If it is not for the public, then after all, why should I not simply recall these incidents in my own mind without putting them down on paper? Quite so; but yet it is somehow more dignified on paper. There is something more impressive in it; I will be able to criticize myself better and improve my style. Besides, perhaps I will really get relief from writing.’ (Dostoevsky, 1960, p. 36)”